Tunnustuksia Vol.1

 

 

 

Sain tämän tunnustushaasteen Elosuojan Johannalta. Johannalla on kummallinen ja tarkemmin määrittelemätön kyky lukea minua.
Lähden tapaamisistamme aina jotenkin huojentuneena. 

Ihana kun olet olemassa :)

Tunnustuksen säännöt ovat:

Minun pitää kertoa itsestäni kahdeksan paljastavaa asiaa ja jakaa tunnustus eteenpäin kahdeksalle blogin pitäjälle.  Heidän tulee kopioida kuvasymboli.

Minun tunnustukseni... here we go: 

 

1. Pidin opiskeluprojektiblogin kirjoittamisesta enemmän kuin mitä olen tunnustanut ja siksipä...

 

2. Jatkan sitä...

 

3. Teemalla "50 asiaa jota rakastan, tykkään ihan älyttömästi tai vähintään kokolailla paljon..." tai jotain muuta

 

4. Minulla on tapana hukkua kivoille poluille jolloin se varsinainen tehtävä miksi tielle lähdin jää toimittamatta.

 

5. Ja jos tätä lukee joku potentiaali tuleva työnantaja, edellinen ei pidä paikkaansa!

 

6. Kun alan lukemaan kirjaa, katson ensin montako sivua siinä on.

 

7. Söin pienenä ketsuppia suoraan pullosta, raakoja kananmunia suoraan kuorestaan, sokeripaloja emmentaaliin käärittynä, varis-yskänlääkettä pullon suusta siskon kanssa kylmähuoneen lattialla, meillä oli peitot mukana!

 

8. Varastin vuonna 1982 Tiimarista pienen lasisen pullon jonka sisällä oli pieniä helmiä, se kalvoi pitkään, olen oppinut ja antanut itselleni anteeksi.

Haaste lähtee eteenpäin ystäville, opiskelijakollegoille Outsa, Mama Eloveena, Maarika, Katja, Tara, Intiaanipäällikkö Polkee Otsa hiessä ja Jonna sekä armoitetulle ruoka- ja leipomisbloggaajalle Kermaruusu

 

"I will begin with this confession: whatever I have done in the course of my life, whether it be good or evil, has been done freely; I am a free agent."
Giacomo Casanova

Ei mittään tolokkua ja Markku Aro

Lapsrakas kävi viikottaiseen tapaan Oulun Tähtisirkuksen sirkuskoulussa Sunnuntaina. Käytin tuon tunteroisen omaan hyvään, kävin kävelyllä ilman paineita sykkeen nostamiseen, kalorien polttamiseen tahi hien nostamiseen. Lunta satoi ihan ihan vaikka kuinka paljon ja kuorrutti minut hetkessä valkoisen hötön peittoon. Kävelin siis hiljakseen sirkuskoulun pihasta, Oulussa, Värtössä, Värtöntiellä, kun tyytyväisen rauhallinen ja herttaisen välinpitämätön olotila muuttui ihmetykseksi: tuon yhden tieosuuden Värtöntie (päiväkodin nurkilta) - Oulunsuunkuja -varrella oli edustettuina sellainen rakennustapojen ja tyylien kirjo että eipä muualla... Oli oletettavasti alkuperäistä n. 1950-60 -lukuista puutaloa idylleine pihapiirineen, -70 -lukuista tasakattoista tiilitaloa, -80 -lukuista rypylätiilitaloa, -90 luvulla tehtyjä kartanokopioita, - 00 luvun asuntomessutyyppitaloja, kourallinen tyypittömiä ratkaisuja, sekä erinäinen valikoima elementtikerrostaloja ja rivareita kaikilta em. vuosikymmeniltä. Mahtui joukkoon myös yksi mansardikattoinen puutalokin. Lautaa, hirttä, tiiliä, mineriittiä, rappausta, harkkoa ja peltiä.
 
Värikirjo oli vähintääkin yhtä vaikuttava: punamultaa, keltaisen ja sinisen eri sävyjä, tiileissä valkoista, punaista, ruskeaa ja sinappikakkaa, harmaa, siniharmaa, sini-punainen, ruskea, beige, keseisimmät suloiset pastellit, kerrostalojen harmaata pintaa tehostivat kirkkaat keltainen, punainen, sininen ja vihreä.

Kaikki tämä 1,234 m matkalla, kahdessa korttelissa.

Järjestystä, standardia ja kaavaa vaativa ja vaaliva oletusarvoistusmieleni ihmetteli ja kummasteli, että eikö tähän nyt herrajjestas ole kukaan tehnyt mitään julkisivuohjeistusta, minkä mukaan aluetta olisi alettu kehittämään. No ei ilmeisesti tai sitten tienoon rakentajat ovat kauheita kapinnallisia kaikki tyynni. Parahultaisesti asiaa hikoiltuaan, mieleni tuli tulokseen että mitä tuota hikoilee, siinä on koti kodin vieressä. oma helmi kullekin, turvapaikka ja lämmin liesi. Tilkkutäkki jossa jokainen riepale pitää kokonaisuutta kasassa.

Kuva Strawberry Patchers

Loppukaneettina Markku Aron tulkitsemana "Anna kaikkien kukkien kukkia" vuodelta 1974. Hyvä vuosi, muutimme Raahessa isän rakentamaan, julkisivun sanelemana tasa tai ns. pulpettikattoiseen taloon. Sanelu oli huono, minkä kirvesmieskin osasi ennustaa kieltäytyessään moisen rakentamisesta. Tuli vesi läpi, katon modifiointi harjalliseksi maksoi melkein yhtä paljon kuin talon rakentaminen. 

P.s. Miten se muuten onkin kun mennessä ihan selvästi lumi tulee vastaan, ei siis laskeudu pystysuoraan taivaista ja tullessa, kun suunta on päinvastainen, lumi tulee edelleenkin vastaan, ei takaa, mitä tämä on, kysyn vaan.

Suomen armeijan opissa "Syöminen ei ole nautinto!"

Ketunhännän kokoiset lumihiutaleet putoilevat hiljalleen maahan kun mussutan maankuulua sotkun munkkia Sodankylän jääkäriprikaatin pihalla. 15 asteen pakkanen jähmettää munkkirasvat heti kun se mobiilisotkusta ulos tarjotaan, mutta integroituna suussa kuumaan kahviin, ihan hyvää, ei niin hyvää kuin Tuomenkukassa, mutta ihan hyvää. - Tuomenkukan munkit uhkaavat muuten jäädä tulevina kesinä saamatta, kiitos Oulun kaupungin haluttomuuden remontoida omistamiaan tiloja soveliaiksi noiden herkkujen valmistamiselle. Hävetkää sanon minä! Minä siirrään asiakkuuteni sinne minne munkit muuttavat vaikka mitä paakkelssia tulisi tilalle, niih! - Mutta takaisin Sodankylään.

Ranskan Grande Armée eväsretkellä venäjällä
Orange Maurice Henri (1868-1916)

"Kuulloos pyyyhää vaaaalaaaa..." kaikuu ämyreistä esilaulajan hieman jännityneen tenorin johdolla, tanssahtelen virren tahtiin munkkini ja kahvini kanssa jotta varpaat ei koe munkkirasvan kohtaloa ja totean että kyllä tämä on ensimmäinen tätä laatua tilaisuus minulle. Valtio tarkkasi valatilaisuutta seuraamaan tulleille omaisille ja läheisille hernerokkalounaan ja se oli hyvää, erinomaisen hyvää. Ihmettelin ruan äärellä ääneen miksi muutamat varusmiehet istuivat (pikaisesti arvioiden he joiden äiti ei istunut samassa pöydässä) ruokapöydässä ulkotakit päällä, Nuorimies perhepiiristä kertoi kertoi ensimmäisen päivän opetuksen armeijan leivissä "Käsky numero 1. Syöminen ei ole nautinto, se on suoritus!" Jos ylipäätään ruoan äärelle kerkeät ja sen häthätää saat ääntä kohden lapioitua, niin ainakaan et kerkeä takkia riisua, lakki sentään lentää päästä jo ovella. 

Kyllä nyt huolettaa, miten se armeija marssii jos ei ole massut täynnä! Kyllä ei ole minun paikka tämä instituutio, viettäisin varmaan kokolailla paljon aikaa arestirappusilla, sieluni silmin näen jo äkikseltään miettimisharjoituksiin johtavia tilanteita muutaman "Eläpä tuu väläkky siihen karjumaan kun minulla on potun syönti kesken, mee hakemaan kuppi kahavia, tuo samalla pippurimylly ja kävellään sitten yhdessä takasin huoneelle ja otetaan tirsat!"

Tuovatko armeijamuistot veden kielelle?

Mamma mia, mitkä pullat!

Viikonloppuna tuli erään lukijan kanssa puhe Lihapullista -kuinkas muutenkaan - ja blogista. Laura mainitsi Siken ihanat lihapullat ja muistin että onhan näitäkin pyöritelty. Alla siis ihanan ihana resähti italialais-tyyppisille Lihapullille jonka Sikke Sumari on julkaissut sivuillaan. Itse olen ohjeen löytänyt alunperin jostain muualta mutta en muista enään mistä ja koska en osaa - viitsi - kerätä ohjeita talteen, tuppaavat unohtumaan. Mutta tässä siis elämälle tarkoitusta. Ja jos et tykkää rusinoista ruassa, niin elä jätä niitä kuitenkaan pois, tulet yllättymään :) Elä rohkeasti. Olen tehnyt näitä pullukaisia fondue-juustoon dipattavaksi, mutta maku jää vähän sen voimakkaiden aromien jalkoihin. Parasta issesseen, pastan tai vaikka suupalana miniluumutomaatin tai oliivin kanssa tikutettuna. Voi mahoton!

2 siivua pehmeää valkoista leipää (poista kuori)
tilkka vettä
600 g jauhelihaa
1 nippu sileälehtistä persiljaa pieneksi hakattuna
2 kananmunaa
120 g parmesaania raastettuna (osta pala aitoa parmesaania ja raasta kotona)
3-4 valkosipulin kynttä pilkottuna
suolaa ja mustapippuria myllystä
50 g rusinoita ja
50 g pinjansiemeniä
vehnäjauhoja

Paistamiseen:
reilu loraus Olivado avokadoöljyä ja loraus Olivado oliiviöljyä

Kastike:
reilu loraus Olivado oliiviöljyä
1 sipuli pilkottuna
500 g erittäin kypsiä tomaatteja kaltattuina tai pari purkillista italialaisia purkkitomaatteja
50 g tomaattisosetta
suolaa ja mustapippuria myllystä

Liota leipä pehmeäksi tilkkasessa vettä. Sekoita liha, leipä, persilja, kananmunat, parmesaani, valkosipuli, suola ja pippuri isossa astiassa notkeaksi taikinaksi -- käytä hommaan käsiäsi.
Lisää pinjansiemenet ja rusinat ja anna taikinan levähtää sillä aikaa kun teet kastikkeen.
Kuullota pilkottu sipuli kullankeltaiseksi oliiviöljyssä toisessa pannussa. Lisää kaltatut tomaatit ja mausta tomaattisoseella, suolalla ja pippurilla. Keitä 15 – 20 minuuttia ja lisää sitten lihapullat -- keitä vielä kymmenisen minuuttia.
Tee taikinasta lihapullia ja “puuteroi” ne vehnäjauhoilla kevyesti (tämä pitää pullat mehevinä). Paista pullat pannussa reilussa öljyseoksessa ja kumoa ne kastikkeeseen ja keitä vielä kymmenisen minuuttia.

Lihapullien paras kaveri

Marinoidut punasipulit            ©Terhi

Se on jännää miten jotkut asiat tai teemat putkahtavat esiin moneen kertaan odottamattomissa yhteyksissä ja paikoissa joilla ei ole välttämättä niihin asioihin varsinaisesti mitään yhteyttä. Mitä tässä nyt yritän sanoa on kun esimerkiksi kiinnität syystä tai toisesta huomion johonkin tyyppiin lets say vaikka autokatsastuspaikassa, niin annappa olla se sama tyyppi kävelee kohta vastaan kirjastossa, jonottaa samalla kalatiskillä, pyöräilee lenkillä koiran kanssa ohitse. Tai kun itse olet raskaana, niin tuntuu että näköpiirissä, kaikkien puheissa, lehdissä, TV:ssa, elokuvissa KAIKKI ovat raskaana tai yrittävät olla tai toipuvat olemisesta ja menetyksestä. Virittyyko sitä vastaanottamaan vain tietynlaista ja -aiheista signaalia, mistä tämä johtuu, jonkun pitäisi tutkia.

Pari viikkoa sitten viisi vanhaa opiskelutoveria tupsahti vaikutuspiiriini muutaman päivän sisällä. Aloitettiin yhdessä 1993 Oulun yliopistolla, opiskeltiin yhdessä ja erikseen ja osa valmistui osa ei, tiet erosivat, mutta nyt yht'äkkiä, tups vaan, erään tapasin uimahallissa, toisesta luin lehdestä, kolmas ilmestyi ystävän kautta Facebookin newsfeediin, neljännen näin baarissa ja viidennen liikennevaloissa. Ja kenestäkään heistä en ollut ennen tätä kuullut 15 vuoteen. Kohtaloko meitä yhteen saattelee...

Ja jatkuu, Keskiviikkona kävin kokemassa ystäväni Jannen uuden Fat Rooster kitchen & catering paikan josta jo Loikkaripullat sivulla mainitsinkin. Janne oli kumppaneineen tehnyt ihan mahottoman hyvää marinoitua punasipulia jota ilolla Lihapullien (!) kanssa siellä nautin. No, eilen oli oppilaitoksen salaattipöydässä tarjolla vähintäänkin yhtä hyvän näköistä marinoitua punasipulia jota sitten ihan reilusti annostelin lautaselleni, mutta voi änkeröinen sitä pettymystä, kitkerä ja väkevä maku joka jääpiikin tavoin työntyi suusta kitalaen kautta nenäonteloihin ja aivojen siihen osaan joka auttaa muodostamaan sanan YÄK! Pikainen yhteydenotto mestariin ja tässä meille kaikille iloksi ja onneksi

Jannen marinointu punasipuli (ohjeelliset mitat lisännyt Terhi)

500 g punasipulia
2 rkl sokeria
2 tl suolaa
5 rkl valkoista balsamicoetikkaa
1 rkl hunajaa

Suikaloi punasipulit ohuiksi renkaiksi. Sirottele päälle sokeri, suola ja vaalea balsamicoetikka. Painele pottunuijalla sipuleita niin kitkeryys lähtee pois. Sekoittele muutaman kerran marinoinnin aikana, tunnin jälkeen hyvä - tässä vaiheessa lisäsin tuon hunajan - kolmen tunnin jälkeen parasta, seuraavanakin päivänä vielä maistuu.Mausteiden määräiä kannattaa testailla, mikä omaan suuhun parhaiten sopii.
Ihan herkkua Lihapullien kanssa :)

Ei hyvänennaika, minäkö aikuinen...

Ystävä tuossa männä viikolla pohti elämäänsä ja kummasteli miten lomaohjelmaan ovat kuin viekkaat varkaat ja väärät valtijat lipuneet löhöilyn, mässäilyn, lukemattomien päikkäreiden ja juhlimisen ja muutenkin vastuuttoman toiminnan tilalle juoksulenkit, kuntouinti, luistelu, teemakurssit, jne. Oma koulutettu arvaukseni ja tuomioni tilaan on ykskantaan ja iskua sen kummemmin pehmentelemättä vanheneminen, meistä tulee aikuisia. Se syksy kun sienestäminen ja marjastaminen ihan oikeasti alkoi kiinnostaa ja vapaaehtoisesti saaliini itse perkkasin ja valmistelin pakkaseen ja säilöntään, ei siitä häävin montaa auringonkiertoa ole. Tai se kesä kun vein omat mattoni ihan omasta tahdosta rantaan mäntysuopajuuriharhakäsittelyyn sen kansallisklassisen fiiliksen takia - brutaalimman mutta helpomman painepesurikäsittelyn sijasta. Tai herramuvvarijele se talvi kun alkoi tuntua että voisi kiinnostaa siirtää luunsa hiihtoladulle, hiihtämään, perinteistä. Ei näistä kauaa ole.

Vastaavanlaisia ajatuksia ja uusia toimintatapoja on ollut havaittavissa elämisessä yleensäkin: villaset kerrastot ja sukat tuntuvat yht'äkkiä ihan välttämättömiltä, pipo pitää olla päässä vaikka kävisi vain mutkan postilaatikolla, lähikauppaan ei tarvitse ajaa autolla, aina ei tarvitse olla oikeassa vaan voi pitää myös suunsa kiinni. Olen viime syksynä aloitetun itseohjatun juoksukoulun seurauksena alkanut nauttimaan urheilusta siksi että se tuntuu hyvältä (silloin kun se ei tunnu pahalta) ja se on minulle hyväksi, en enään urheile siksi että saisin syödä enemmän tai koska seuran lisenssi on maksettu ja näinollen pakko. Olen oppinut syömään ruokaa sopivissa määrin ja ymmärrän nyt että jos en nyt syö koko buffettia tyhjäksi niin ihan oikeasti minulle riittää jostakin ruokaa muutaman tunnin päästäkin. 

Tässä kohtaa elämää osaa arvostaa niitä sieniä ja marjoja ja naapurin omenapuun satoa pakasteessa, ne ovat terveellisiä. Puhumattakaan sen viitsimisen arvostamisesta jota vanhemmat ovat osoittaneet siinä että ovat jaksaneet raah... pakot... työnt... ohjata meitä vastentahtoisia, marisevia ja kiukuttelevia nulikoita sinne metsään vuosi vuoden jälkeen. Rispektiä! 

Retkievästystä kolmessa polvessa               ©Terhi

Lapsrakas on muuten varsinainen ja luontainen tryffelipossu, löytää parhaimmat ja kauneimmat herkkutatit maastoissa joissa itse sujuvasti kävelen aarteiden yli ja ohi. Olisiko keräilyn jalojen taitojen siirtäminen seuraavalle sukupolvelle nyt helpompaa ja kohde vastaanottavaisempi, vai liekkö tiedonsiirto suoritettu jo äidinmaidossa.

Samaan aikuistumissyssyyn menevät täysjyväleipä ja -pasta, ruisleipä, kaurapuuro, keitetyt/höyrytetyt porkkanat (ilman voita), kävelykengät, sekä suoliston toimintaa edistävät siemenet.

Ja arvatkaapa miten minut ällyytettiin lapsena syömään sieniä... nii-iin, net oli piilotettu Lihapulliin. Terveisiä vaan Kierinkiin :)

Joko sinä olet aikuinen vai pullaatko vastaan? Ja missä noin iässä tuon tilan saavutit?

Liebster -haaste ja ilosanoma leviää

Liebster Blog- haaste

Kiitos Elosuoja -blogin Johannalle haasteesta. Tässä on hieno ajatus!
Liebster Blog -palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.
Kiertopalkinnon säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.

Kiitos Elosuojan äiti Johanna, minä seuraan sinua vaikka hillasuolle tahi naistenkympille :)
 

2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

Valitsemani blogit ovat arvoisien kurssikavereiden tuotantoa joista jokainen ansaitsee paikkansa tässä maailmassa ja koska ohjeistusten seuraaminen on aina tuottanut minulle vaikeuksia ja kapinahenkeä, niin näitä on nyt enemmän kuin 5 :)


Otsa hiessä  - sanavalmis eukontömäke kommentoi :)
SEO ja Guru - monikanavaiseen (markkinointi :) ajatteluun kykenevä Juha on myös loistava valokuvaaja Kramppikuume - Maarika tekee hurjaa lajihaastetta. Huoh!
Digijungle - Noora seikkailee digimarkkinoinnin viidakossa
Hetkiä - Taran kauniit kuvat pysäyttävät nauttimaan hetkestä
Pics from my life - Metsäsukset jalkaan ja taipaleelle!
Ilimanaikusia juttuja - Ouluksi!!! Siitäs saatte :)
Kaurapuuroa sukanpohjassa - Äitiyden ihanuutta ilman sokerikuorrutusta :)

3. Toivo, että ihmiset, joille jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Ihmiset, antakaa tämä eteenpäin, toivon!
Viisi asiaa, jotka tuovat hyvää mieltä: 
Lapsrakas, läheiset, ruoka, moottoripyöräily, ruoka, urheilu (!) ja ruoka
Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin: 
Lapsrakas, uni, ruoka, mukavat ajatukset, vesi
Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:
Tässäpä haaste... vuosiin (Helmikuun 21. tulee täyteen viisi vuotta + raskausaika) en ole näyttänyt joutavan lukea muuta kuin pakollista opintomateriaalia mutta jos aihe ketään edes vähän kiinnostaa niin suosittelen Pentti Sydänmaanlakan kirjaa Älykäs johtaminen
Viisi kaikkien aikojen suosikkilaujalaa/-yhtyettä:
Ensimmäinen vinyylilevyni oli Dire Straitsin Making movies (teknisesti se oli siskoni mutta olkoon) ja siitä alkoi suuri rakkauteni tuohon sympaattiseen kitaran tilutteluun, sitä seurasi Peter Gabriel, Pink Floyd, Rainbow, ACDC. Mutta näitä kaikkia edelsi Stray Cats,
Matchbox, Fredi, euroviisut....

Viisi lempiruokaasi:
No höh! Lihapullat! 
Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä:
Uusi-Seelanti on minua kutsunut jo pian 30 vuotta. Aika paljon olen eurooppaa mopoillut ja jokaiseen kolkkaan voisin uudelleen lähteä :) Matkailu on niin hienoa.
Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:
Käytännöllinen, rehellinen, herkkis, tasainen mutta tulinen.

Viisi asiaa, joista unelmoit:
Hyvästä ja onnellisesta elämästä (onni voi tulla monessa muodossa), siitä että Lapsrakas saa turvallisen ja rakkaudentäyteisen elämän, rahasta (sopivasti), matkoista, mukavista hetkistä ja kyvystä kasvaa :)
Viisi elämänohjetta, jotka haluaisit jakaa kaikkien kanssa:
Asiat tuppaavat järjestymään. Ole armollinen myös itsellesi. Tässä on kaksi mutta ne ovat isoja!